When I was an alien...

Päivä numero kuusi ilman ahmimis-oksentamista lähti tänään käyntiin. Olen ihan tyytyväinen itseeni, tämä taitaa olla ennätykseni pitkään aikaan <3 Huomenna aamulla ennen lähtöä mieheni luokse käyn kaivamassa vaakani häkkivarastosta ja totuus painostani selviää... Vaikka virallinen punnituspäivä olisikin perjantaina voin ehkä antaa tämän pienen poikkeaman itselleni anteeksi. Viime viikolla en kuitenkaan punninnut itseäni kertaakaan! (aikamoinen muutos siihen, kuinka joskus saatoin punnita itseni jopa monta kertaa tunnissa...) Painoni pelottaa aika paljon, sillä en tunne itseäni järin kevyeksi. Haluan kuitenkin tietää painoni nyt, sillä Juhannuksena varmaan lihon jonkin verran... huuomenna saattaa siis hyvinkin olla viikon kevein paino.

Viime yönä näin aika vinkeää unta: Kaikki lähti siitä kun hengailin erään ystäväni kanssa jossain puistossa ja yhtäkkiä maa alkoi tärisemään jalkojemme alla.. Maanjäristys! Huomasimme kuinka maa alkoi haljeta jalkojemme alla ja meidän oli pakko lähteä juoksemaan, emmehän halunneet pudota rotkoon.


 Seuraavaksi hyvä ystäväni pyörtyi kesken pakomatkamme. Hän jäi tajuttomana makaamaan halkeamien lisääntyessä kokoajan edessämme. pohdin hetken jatkanko matkaani ilman häntä vai pelastanko hänet varmalta kuolemalta samalla vaarantaen oman henkeni. Aloin raahata raskasta ystävääni maata pitkin hänen ollessa tajuton...


Tulimme suurelle aukiolle jossa kadotimme toisemme. Ihmisiä oli kokoontunut yhteen ja kaikki katsoivat taivaalle. Taivaalla näkyi kummallisia valoilmiöitä, tuntemattomia aluksia ja ne lähenivät meitä. Avaruusolioita! Ihmiset joutuivat kai paniikkiin, sillä jokainen juoksi hädissään piiloon hauautuen lumipenkkoihin. minä olisin halunnut jäädä katsomaan aluksia, olisihan todella mielenkiintoista ja jännittävää nähdä minkälaisia olentoja aluksista ilmestyisi! Päätin kuitenkin seurata muiden esimerkkiä ja juoksin minäkin piiloon lumipenkan taakse.


Penkassa vierelläni makasi myös toinenkin henkilö. Oliko hän mies vai nainen sitä en tiennyt. Halasin häntä nyt mieleni vallanneessa paniikissa. Minua oli todella alkanut pelottamaan. "Kuka sinä olet?" Yritin kysyä hiljaiselta hahmolta, mutta hahmo pysyi täysin paikallaan ja äänettömänä. Ajattelin hänen ehkä olevan kuollut ja tämä sai selkäpiini karmimaan. Saatoin halata hädissäni ruumista ja hakea tästä turvaa.


Luoksemme lähestyi vieras avaruusaluksesta. Se muistutti hieman robottia, mutta oli silti jollain lailla elävän olennon oloinen. Sen silmissä paloi valo ja se oli pitkän neliskulmainen. Ensin Olento meni vieressäni makaavan henkilön luokse ja jollain lailla skannasi hänet. Siinä silmänräpäyksessä toverini katosi kuin tuhka tuuleen! Näin olio teki kaikille ihmisille. Nyt minua alkoi pelottamaan entistä enemmän, sillä olento lähestyi nyt minua. Hoin mielessäni kuinka en halua kuolla. Lopulta olennon lähestyessä aloin hyväksymään kohtaloni ja kuolema ei enää pelottanut niin paljoa. Ajattelin että, toisin kuin olen aina ajatellut, ehkä onkin olemassa jumala ja pääsen taivaaseen.

Olio skannasi minutkin. Ihmettelin kovasti,kuinka näin olennon poistuvan skannaamisen jälkeen luotani ja olin yhä samassa lumipenkassa kuin aiemminkin! Ilmielävänä! Katsoin käsiäni ja huomasin niiden muuttuneen. sormet olivat lyhyemmät kuin aiemmin...


Lähdin juoksemaan huutaen aiemmin kadottamani ystäväni nimeä. Löysin hänet pian ja kysyin kauhuissani miltä kasvoni näyttävät. "Ei ainakaan samanlaisilta prinsessan kasvoilta kuin aiemmin", kaverini sanoi. Olio oli muuttanut minut avaruusolion näköiseksi. Huomasin kuinka suuri osa ihmisistä oli aivan normaalinnäköisiä, osa oli kai kadonnut ilmaan kuten henkilö lumipenkassa ja pieni osa, minut mukaanlukien oli muuttunut aivan eriskummallisen näköiseksi. Huomasin kuinka ihmiset alkoivat muodostamaan omia pieniä kuppikuntia. Tavallisen näköiset ihmiset olivat omissa ryhmissään ja muuttuneet omissa pienissä porukoissaan.

Lähdimme kaikki matkustamaan kohti eräänlaista pakolaisleiriä. Perillä leirissä katsoin kasvojani peilistä. Kasvot olivat lyhyet ja leveät, Poskipääni olivat melko koholla, mutta kasvojeni yleisilme oli jotenkin littana ja hieman eläinmellinen. Iho oli hyvin vaalean maitokahvin värinen ja hieman poimuuntunut. Olin oikeastaan aika hellyttävän näköinen, en kaunis missään tapauksessa. Enemmänkin karun hellyttävä kuten vaikka mopsi tai juuri kuoriutunut kalju linnunopoikanen...



Unessani sattui ja tapahtui vaikka mitä muutakin ja leirielämäkin oli melko värikästä. En enää kuitenkaan muista kaikkia yksityiskohtia unestani...