Törmäyksiä

Kolme päivää ilman ahmimisia ja oksentamisia takana.Kalorit ovat olleet ihan ok, vaikka sorruinkin suklaapuuroon lauantaina. Päivä numero neljä lähti tänään käyntiin. Painoani en siis tiedä vieläkään sillä vaaka on vielä visusti piilossa. Tänään alkoi uusi viikko ja aloitin maanantaini reippailemalla kouluun.  Nyt jo uskallan toivoa, että jopa koko viikko sujuisi ilman oksentamisia....

Viimeyönä tuli olo etten halua mättää enää ikinä, että haluan vain laihduttaa ja pitää hiukan korkeampien kaloreiden päiviä boostipäivinä. Kuuntelin thinspo biisejäni ja tuntui hyvälle. Hetken aikaa taas uskoin itseeni. Vaikka olenkin liian iso vielä. (Tosin vain hetkeä myöhemmin haaveilin jo kurpitsaohravuoka leivästä juustolla ja kunnon mättäjäisistä) 

Tavallisesti olen ollut viikonloput mieheni luona, ja sain viestin mieheltäni kuinka hänellä on torstai ja perjantai vapaana ja olenkin menossa hänen luokseen jo torstaina. Eli enää olisi vain kolme kokonaista päivää ilman oksentamisia ja pitkä viikonloppu alkaisi jo torstaina. Tämä tarkoittaisi etten todennäköisesti siis ahmi ja oksenna ainakaan suuremmissa määrin kun aikaisintaan sunnuntai iltana kotona. Juhannus toki pelottaa aika paljon ja siihen liittyvä alkoholi. Kalorit myös tulevat jäämään aika korkeiksi koko loppuviikon, en osaa laihistella mieheni seurassa kunnolla. Minulle riittää etten liho hänen kanssaan... Haluan kyllä juoda ja pitää hauskaa ja ehkä herkutellakkin, mutta pelottaa, että kaikki lähtee taas hanskasta. Mahdollisesti tiedossa on vielä useammankin päivän juominen, joten painonnousu on taattua...Jos vain onnistuisin pysymään kohtuudessa....

Mieheni on ollut pitkään se etäisempi eikä ole halunnut sitoutua minuun kovinkaan nopeasti. Minä olen ollut se joka on ollut mustasukkainen ja olisin halunnut kokoajan varmistua tämän tunteista ja siitä, että hän on tosissaan... Nykyään kuitenkin syömiset vievät kaiken energian ja mies ja rakkaus ei vain samoissa määrin enää mahdu elämääni. Tottakai välitän miehestäni enkä halua ikinä menettää häntä, mutta jotenkin kaikki muu tulee vasta laihduttamisen jälkeen, vaikka kuinka yritän muuta...

Nyt olen huomannut suhteemme ainakin hänen puolestaan lähentyneen kamalasti. Viime tapaamisellamme hän ehdotti, että hankkisimme hänelle rinnakkaiskortin minun plussakortistani. Kerran hän mainitsi puhelimessa viettävänsä perheiltaa emäntänsä kanssa. Hän on se joka lähettelee tekstiviestejä ja minä ainoastaan vastaan näihin viesteihin... Ennen oli toisin...Se tuntuu oikeastaan tosi hyvälle mutta samaan aikaan toki tunnen vähän huonoa omaatuntoa. Minä vain lasken pääni sisällä (ja kotona paperilla) kaloreita, mittailen itseäni. Pohdin kuinka tekisi mieli syödä.

Taidan olla aika syvällä omassa maailmassani. Muutama päivä sitten törmäsin kirjaston oveen koska unohdin aukaista sen. Kuului vain vaimea kumahdus ja tuli vähän tyhmä olo. Olin niin keskittynyt ajattelemaan kaloreita. Äsken meinasin törmätä koulun lasioveen  koska olin jälleen syvällä ajatuksissani ^-^´