Bertta kävi kylässä
Selvisin sitten kokonaiset 4 ja puoli päivää suunnitelmissani. Eilen ei todellakaan ollut hello kitty tarran arvoinen päivä. Repsahdin ja pahasti.
Kaikki alkoi kun tulin kotiin hirmu nälkäisenä ja kämppis tuli juttelemaan niitä näitä kun laitoin ruokaa. Tietysti juttelin ihan innoissani mukana, yhteisiä juttuja löytyi paljon. Samaan aikaan toimin kuitenkin kuin robotti. Aivot löivät tyhjää mutta suu pälpätti. Punnitsin kanan 150g . Punnitsin uunijuurekset 150g . Laitoin uuniin. Punnitsin kurkun 70g . Punnitsin tomaatin 70g. Punnitsin kurkkusalaatin 70g. en kehdannut punnita light mehua 40g. Aivoni kertoivat kuitenkin salamannopeasti: kaksi ruokalusikallista ja kaksi teelusikallista on aikalailla 40g mehua. Keitin teevettä mikrossa. Laitoin mukiini valmiiksi kaksi teelusikallista maitoa. Kädet tärisivät ja meni liikaa "oho" Kaikki tietysti kämppiksen silmien edessä. Samaan aikaan kun puhuin mietin erityisesti kurkun kohdalla, mitä hän ajattelee kun punnitsen senkin... En luovu punnitsemisesta. Kämppis näkee touhuni kyllä joskus, nyt oli sen aika.
Huokaisin helpotuksesta kun sulkeuduin omaan huoneeseeni. Minun teki mieli ahmia.
Eilen ja sitä edellisenä päivänä olen kuunnellut kuinka joku talon asukkaista yskii kovaan aina tietyissä puuskissa ja sitten hiljenee useaksi tunniksi ja taas se alkaa. Sitä on kestänyt koko päivän. Se alkaa aamulla ja loppuu yöllä. Bulimikko. Toki voi olla, että joku kärsii vain syysflunssasta. Tuntuu hyvälle etten ehkä ole ainoa. Tuntuu pahalle toisen puolesta. Haluaisin halata toista ja sanoa, että kaikki muuttuu paremmaksi. En halua olla enää se bulimikko kämppis. Se varmasti vituttaa kun toinen sulkeutuu vessaan tunneiksi ja kiukuttelee. Ruokia häviää jääkaapista. En halua. Pelottaa että bulimia muuttuu bediksi.
Myöhemmin menin ostamaan jäätelöä ja tulin takaisin 400g:n karkkisäkin kanssa. Okei, Jos syön ne menee kalorit yli kukutuksen, muttei niin pahasti kuitenkaan. Meni reilu kymmenen minuuttia kun säkki oli tyhjä ja mieli huusi lisää.... Poljin siwaan ja ostin neljä jäätelöä ja valtavan sämpylä. söin ne. Kolmetuhatta kaloria ehkä yhteensä. Ähky, mutta silti halusin lisää. Ajattelin leipoa pullaa, mutta halusin syödä nyt ja heti. Kämppis olisi huomannut leipomiseni ja hyi kuinka olisikaan hävettänyt! söin puuroa sokerilla ja margariinilla. 250g kuivattuja hedelmiä. Nyt jo sattui niin, että kävely oli vaikeaa.
Ei tosin edes tehnyt mieli oksentaa vaikka olo olikin kamala. Haluan lopettaa oksentelun kokonaan. En jaksa En halua. En saannut unta koska vatsaan koski. Olin joskus todella yllättynyt kuinka ravitsemusterapeutti kysyi aiheuttaako ahmimiseni unettomuutta, koska joillain se aiheuttaa. Ei. Nukun aina syvää unta sessiointini jälkeen. Usein olenkin oksentanut edes osan ja ilmeisesti se onkin juuri oksentaminen, mikä väsyttää eikä syöminen.
Tästä päivästä ja huomisesta saa tulla hello kitty tarran arvoinen. Minun siis pitää syödä tarpeeksi. Minä HALUAN syödä tarpeeksi ja kohtuudella. Perjantain punnitus kuitenkin pelottaa koska en halua lihoa. Inhottaa, koska haluan syödä normaalisti. Inhottaa koska olen lihava ja paisun. Jos repsahtelen näin lihon jos syön muuten näin normaalisti.
Kommentit
Lähetä kommentti