Elämäni suvun valkoisena lampaana

"Mitä vittua, SINÄ Narcissus siinä itket, (enhän minä sinua tässä hakkaa vaan siskoasi)"

Niin, eihän minulla ollut mitään syytä.

Minä olin se kiltti tyttö ja hyvä tyttö joka pärjäsi koulussakin ihan mukiinimenevästi. Olin lammas. Olin illat kotona. Leikin Barbeilla ylä-asteikäisenä salaa yksikseni ja parhaan ystäväni kanssa. Ainoastaan muutaman kerran olin käyttäytynyt ihan niin tuhmasti,että oli vähintäänkin oikein antaa muutama tarkka potku siihen kylkiluiden väliin  ja hakata päätä vessan seinää, Olihan käytökseni mennyt aivan liian pitkälle. Lasten kuuluu olla hiljaa ja kiltisti. Pelkäsin niin paljon, että laskin hiukkasen alleni.

Se perheen musta lammas puolestaan joutui kärsimään minua paljon enemmän. Minä vain katsoin vierestä. Pienenä ilmiannioin mustan lampaan ja musta lammas sai hiilihangosta naamaan. Vaikka anteeksi on annettu molemmin puolin, niin Musta lammas on vieläkin katkera.

"Jos tulisitte kotiin lapsen kanssa vaikka joulun jälkeen kun Narcissus on lähtenyt"

Porukat eivät halunneet meitä samaan rakennukseen yhtä aikaa. Musta lammas sanoi, ettei sen jälkeen kun minä suutuin mustalle lampaalle ihan turhaan ja meille tuli iso riita.. Porukat olivat olleet minun puolellani.

Muistin taas kuinka yksin on parasta olla ja kehenkään kanssa ja kellekkään ei pidä avautua. Haluan vain olla yksin prinsessa kodissani. Kutistua lapseksi ja elää lapsuus uudelleen juuri niin kuin minä sen haluan. Halliten koko touhua, voittaa kuolema, olla pelkäämättä. Olla yhtäaikaa taas lapsi ja äiti joka tekee selkeät säännöt, mutta palkitsee ja iloitsee kun onnistun. Äiti joka tulee surulliseksi kun epäonnistun. Joka palkitsee minut Hello kitty tarroilla ja jonka kanssa voimme katsella piirettyjä.

En halua, että minusta on enää mitään vanhaa jäljellä. Haluan syntyä uudelleen. Teini-ikäni elin kaksikymppisenä. Nyt on lapsuuden vuoro.