Hyvää joulua muruset!!

Kohta alkaa aattoilta jo olla ohitse ja toivottavasti kaikilla pikkusilla palleroisilla on mennyt joulu ihan mukavasti.

Omaan aattoon kuuluu niin ihan iloa kuin vähän itkuakin. Aatto on oikeastaan ollut ihan mukava. Olen onnistunut toistaiseksi olemaan niin hyvin lomalla syömishäiriöstä kuin nyt mahdollista onkaan. Matemaattisen tarkat suunnitelmat syömisten suhteen olen kirjoittanut jo aikoja sitten valmiiksi, jotta voisin aattona hiukan levätä ja vain toteuttaa syömiset. Kaloreita on paljon, tuplasti mitä syön normaalisti arkenani. Olettaisin tämän olevan se määrä suunnilleen mitä keskikokoinen aikuinen liikkuva nainen saattaisi kuluttaa päivän aikana. (harmi vain etten itse kuluta tälläisiä määriä mitenkään!)

Minulla on vahva tunne, että kiloja tuli ennemminkin ennen joulua Bertan takia ja ihan vain yksinkertaisesti liiallisesta syömisestä miehen luonna ja muutenkin. Uskoisin pahimman lihomisen olevan taas ohitse vähäksi aikaa. Pyhien jälkeen sitten tehostartti joulukilojen poistamiseksi, mutta sitä ennen yritän olla välittämättä P*askaakaan mitä painan. Haluan elää hetken tässä joululaatikoiden ja hyasintin tuoksuisessa pumpulisessa joulun ihmemaassa. En tiedä edes painoani, en ole käynnyt vaa´alla viime Bertta-vierailun jälkeen.

Hermot tuntuvat ekan kerran pitkään aikaan nyt vähän lepäävän. Olen viettänyt ihan yksin jouluaattoa vaaleanpunaisessa hopeisessa ja valkoisessa kodissani jonka olen yrittänyt koristella viimeisen päälle. Laatikot olen paistellut ihan alusta asti itse ja uskalsin käyttämään jopa ihan oikeaa voita, siirappia ja jopa kevytmaitojuomaa! Aattoaamuna meikkasin ja laittauduin juhlavaatteisiin ihan vain itseni takia. Oikeastaan tosi terapeuttista. En halunnut mennä vanhempieni luokse, vetosin koulukiireeseen. En halunnut olla aattoa rakkaankaan luona. Halusi hallitun rauhallisen rentouttavan joulun ja se toistaiseksi olen saannutkin. Ainoastaan yksi asia puuttuu, ne läheiset ympäriltä. Onhan se aika ikävää kun sh ulottaa lonkeronsa ja estää minua viettämästä joulua läheisten parissa mutta näin on nyt parempi.

Aamulla oli todella herkällä tuulella ja kyyneleet tulivat silmiin ihan vain maammelaulun soidessa, kun Turku julisti joulurauhan. (!) Tämä taitaa olla ihka eka jouluni ihan yksin. Ekan kerran itku tuli kun kotiudessani kauppareissultani ajattelin kuinka haluan ihan itse rakentaa oman jouluni. Kuinka haluan viettää sen ihan oman perheen kanssa jonka joulu-diktaattorina ja perheen päänä toimisin, en halua enää olla vain vieras porukoillani tai mieheni kotona ja viettää heidän jouluaan. Haluan oman joulun ja oman perheen ja omat perinteet. Kunnes tajusin, että mitäs jos olen pilannut senkin. Olen ajatellut kuinka selviän tästä kyllä ja jaksan uskoa, että joskus voisin olla ehkä ihan onnellinen vaikken mikään rikas ja menestyvä ulkoisesti olisikaan. Mitäs jos vain en vaikka yksinkertaisesti voisikaan koskaan tulla raskaaksi? (tuskin olen niin paljon ehtinyt saada tuhoa aikaan mutta entäs JOS) Joutuisin seuraavat ja seuraavat joulut olemaan aina vain itsekseni ja hyvässä lykyssä miehen kanssa ja HÄNEN lapsensa ja perheensä. Omat vanhempani eivät ole täällä kuitenkaan ikuisesti.

Mutta nyt positiivisempiin asioihin. Minua on harmittanut kamalasti, kun en uskalla leipoa mitään ihanaa koska ahmisin kuitenkin kaiken. Tänään sitten sain melko loistavan idean ja turvauduin monelle lapsuudesta tuttuun taikataikinaan, (1 kuppi jauhoja, 1 kuppi suolaa ja 6-8 rkl vettä, ja uuniin paistumaan, joihinkin resepteihin olisi tullut öljyäkin, mutten omistanut moista) paistelin pipareita ja kaikkia söpöjä juttuja syömäkelvottomasta taikataikinasta ja nyt olen sitten ruoanlaiton lisäksi myös virallisesti leiponutkin jouluna <3  Mieli teki tosin ahmia taikataikinakin, mutta järki voitti mielihalun. 50-50 suhteella leivottu suolataikina tuskin olisi maistunut järin hyvälle saatika vatsani tuskin olisi huutannut hoosiannaa moisen sössön ahmimisen jälkeen... <kaikki jotka rakastavat ajatusta pipareiden ja muiden leivonnaisten leipomisesta, mutta pelkäävät ahmintaa niin suosittelen taikataikinaa.. Toki vaikka fimosta olisi saannut nätimpiä koristeita, mutta juju on siinä kuinka taikataikinaa voi oikeasti leipoa <3 Ehkäpä ensi vuonna voisin tehdä taikataikinasta jopa piparkakkutalonkin, tosin se taitaisi olla aika vaativa tehtävä, sillä ainakin ilman öljyä taikina oli tosi vaikeasti käsiteltävää... (viime vuonna piparkakkutalo oli ahmittu ennenkuin ehdin edes koota sitä, tänä vuonna en uskaltanut edes yrittää...)