R45.7

Sinä vuonna joulu ei ollut samanlainen kuin aiemmin. MH oli ollut kipeänä jo useamman viikon ja lähinnä nukkui tai oli hiljaa omissa maailmoissaan.

Narcissus leipoi aina jouluisin voisilmäpullia. Voisilmäpullat olivat niiden kaikkein vaarallisimpien vaararuokien joukossa, mitä hän ei olisi ennen pystynyt syömään saatika leipomaan niitä ilman ahmimista ja oksentamista. Ennen pullan leipominen olisi ollut sulaa hulluutta. Sulaa hulluutta, ellei suunnitelmissa olisi ollut viettää päivää halaten vessanpönttöä täristen ja sydän pamppaillen. Mutta ei enää. Tämä oli ensimmäinen syy miksi Narcissus leipoi joka joulu pullaa. Toinen syy oli MH. MH ei juuri välittänyt makeista leivonnaisista, mutta pullasta hän piti. "Tämähän on parempaa kun äitin leipoma! Miten sä oikein teet nämä?!" Narcissus punastui ja hymisi tyytyväisenä: "salaisuus on ihan vitusti voita ja sokeria, sekä sopivan vähän vehnäjauhoja."

Myös sinä jouluna Narcissus leipoi voisilmäpullia kuten aina ennenkin. Niihin tuli päälle hienoa sokeria, koska niin äitikin oli aina laittanut. Kas lapsuudenkodissa ei koskaan ollut raesokeria. Lapsuudenkodissa ei ollut liioin kardemummaakaan. Taisi olla liian eksoottista äidin makuun? Tätä maustetta Narcissus lisäsi aina erittäin runsaasti pullataikinaan.

Taikinan vaivaaminen tuli tehdä huolella, jotta taikinaan tulisi tarpeeksi sitkoa. Kun Narcissus upotti kätensä sinä jouluna pullataikinaan, kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. MH oli makuuhuoneessa ja nukkui. Tämä joulu oli ensimmäinen pitkään aikaan kun Narcissus tunsi yksinäisyyttä. MH ei ollut ennen välittänyt joulusta, mutta Narcissuksen kanssa hän vietti sitä tämän mieliksi. Mies oli kai oppinut jopa nauttimaan siitä. Paitsi ei tänä vuonna. Tänä vuonna MH otti etäisyyttä ja oli hiljaa.

Narcissuksen mielessä risteili ajatuksia joista vain yksi oli totta. Muut eivät: "Meillä ei taida mennä hyvin."  Nainen sekoitti jauhot, sokerin ja kuivahiivan keskenään "Taitaa olla niin, ettei ensi vuonna olla enää yhdessä kun on joulu." Nainen purskahti hiljaiseen itkuun ettei puoliso makuuhuoneessa kuulisi.  Narcissus alkoi vaivaamaan taikinaa voimalla. Vaivasi. Vaivasi. Vaivasi. Vaivasi. Aivan kuin kone. Hän ei enää kuullut tai nähnyt yhtään mitään. Keho toimi kuin robotti. "Paskiainen ei enää edes jaksa yrittää minun mielikseni." Voi pojat, jos Narcissus olisi tiennyt.

Seinällä oli kuusi harmaata pariskunnan sisustukseen sopivaa joulusukkaa. Narcissus oli ommellut ne itse. Sukkia oli tullut lisää sitä mukaan kun perhe kasvoi. Ensin oli vain sukka Reikolle. Sitten niitä olikin neljä, kun Narcissus tapasi MH:n ja tämän lemmikki kissan. Jokaiselle perheen jäsenelle oli omansa. Myös sinä jouluna Narcissus oli joutunut taas irrottamaan eräästä joulusukasta pois yhden nimen ja nimikoimaan sukan uudelleen. MH:n mielestä olisi ollut tuhlausta haudata kissan nimikoitu joulusukka kissan mukana hautaan. Jos vaikka seuraavana vuonna sukkaa voisi koristaa uuden kissan nimi. Ei tarvitsisi aina ommella uutta.

Myös sinä jouluaattona lahjojen aukaisu oli Narcissuksen lempi puuhaa. Kun MH nousi hetkeksi ylös sängystä Narcissus näki hetkensä tulleen. "Nyt avataan lahjat!" Nainen katsoi onnellisena kun kissat haistelivat rapisevia lahjoja. Oli ihanaa nähdä ilo pienillä pörröisillä kasvoilla, kun kissat metsästivät uutta höyhen lelua. Televisiosta tulivat tutut ohjelmat. Myös sinä jouluna MH:ta piti patistella aukaisemaan omat lahjansa. Aivan niin kuin aiemminkin. Hetken kaikki oli taas hyvin.

Eräänä aamuna aaton jälkeen ennen uutta vuotta Narcissus herää yskimisen ääneen. Nainen menee unenpöpperössä olohuoneeseen katsomaan kun MH seisoo lattialla silmät kauhusta selällään katse kohdistettuna ei minnekään ja haukkoo henkeä kuin kala kuivalla maalla. "MH!!?? MH!!?? MIKÄ HÄTÄNÄ??? Aika hidastuu. Päässä vilisee kuvia ensi-apukurssilta jossa ohjaaja neuvoi kuinka lyödään tukehtuvaa selkään rytmikkäästi. Samalla voi selkään iskiessä huutaa: YSKI!, YSKI!, YSKI! Päässä vilisee kuvia, joissa Reiko makaa Narcissuksen sylissä, se sama kauhun ilme kasvoilla, keho jäykkänä, silmät tuijottaen tyhjyyteen samalla päästäen korvia huumaavan parahduksen. "Puhelin" Ajattelee Narcissus. "On soitettava apua MH:lle." Nainen näkee mielessään MH:n elvyttävän Reikoa eteisessä. Hän näkee, kuinka itse seisoo jäykkänä omassa olohuoneessaan katsoen kumppaniaan, joka näyttäisi yrittävän hengittää siinä onnistumatta.

MH:n silmiin tulee taas eloa. "Ei mulla mitään hätää ole mua vaan aivastutti"

Sinä iltana MH voi jo paremmin. Kuumetta ei juuri ollut. "Mitäs jos Pullasorsa ei tulisikaan tänne juhlimaan uutta vuotta vaan menisit hänen luokseen sen sijaan," kysyi MH. " En nyt oikein jaksaisi," hän lisäsi.

Ulkona oli viileää ja pilvistä. Aivan kuten niin monena muunakin uuden vuoden yönä. Niin pilvistä ettei ilotulitusraketteja juuri näkyisi. Narcissus käveli ulkona kotia päin ettei tarvitsisi maksaa taksia. Korkeat tanssikengät oli vaihdettu kävelykenkiin. Ei ollut edes kylmä tai sitten humala vei kylmän pois. Kuulokkeissa soi Nachtmahr ja Aesthetic Perfection. Narcissus tanssi samalla kun käveli kotiin. Hän oli onnellinen. Sitä iltaa Narcissus ei koskaan unohda.

Narcissuksen ja MH:n kotioven saranat narisivat aina niin kovaa, että äänen pystyi kuulemaan talon kerrostalon ulko-ovelle saakka. Usein kotoa pois lähtiessä rappukäytävästä pystyi kuulemaan vaimean tömähdyksen, kun perheen kuusi kiloinen maatiaiskissa hyppäsi koko painollaan narisevaa väliovea vasten samalla aukaisten sen. Lukossa olevaa ulko-ovea kissa ei onneksi sentään saanut auki. Sinä iltana Kotiin tullessaan Narcissus yritti avata saranoista narisevan välioven niin hiljaa auki ettei MH heräisi. Tälläkin kertaa ovi piti korvia huumaavan narinan.  Narcissus hivuttautui varovaisesti puoliksi avoinna olevasta ovesta sisään. Piti olla erityisen varovainen, sillä ovella usein odotti kuusi kiloinen maatiaiskissa valmiina syöksymään ovesta ulos rappukäytävään. Joskus kaikki neljä kissaa odottivat ovella, ja oven auetessa heillä oli tapana hyökätä salamana eri suuntiin rappukäytävään. Sinä iltana ovella ei ollut yhtään kissaa vastassa.



...



"Hoidon syy (Tulosyy)
Henkinen järkytys
Esitiedot (anamneesi)
Potilas on 31-vuotias nainen. Aikaisemmin 25-ikävuoden tienoilla ollut bulimiaoireilua ja itsetuhoista käytöstä. Nuo ajat sittemmin jääneet taakse. 

Tänään klo.17 aikoihin poistunut kotoa ja palatessaan löytänyt aviomiehensä kuolleena. Nyt henkisen järkytyksen takia päivystyksessä.

Nykytila (status)
Kohdataan itkuinen ja selvästikin järkyttynyt potilas. Ei kuitenkaan hyperventilaation tai paniikkikohtauksen oiretta. Asiallisesti, loogisesti ja rauhallisesti keskustelee illan tapahtumasta ja lähivuorokauden tulevista asioista joihin tulisi reagoida. Statushetkellä mukana myös sosiaalipäivystäjä jolta keskusteluapua saa. Toivoo saavansa jäädä päivystykseen muutamaksi tunniksi nukkumaan.

Suunnitelma
Potilas saa nyt kotilääkityksen Ketipinor 25mg ja lisäksi Opamox 15mg järkytystilan vuoksi päivystyksessä. Jää niin sanotusti seurantaan / nukkumaan hetkeksi aikaa, kunnes lähipiiristä löytyy tukea / paikka jonne mennä, sillä kotiin tällä hetkellä kokee olevansa kykenemätön palaamaan.

Potilaan aikaisempi itsetuhoinen oireilu huomioon ottaen tämän iltaiset tapahtumat ja saattavat hyvinkin laukaista tuollaisen käytöksen uudestaan, mainitsee itsekin sitä pelkäävänsä. Aikaisemmin ei ole koskaan joutunut yksin olemaan ja nyt se olisi edessä. Suosittelen vahvasti akuuttityöryhmän puuttumista nuoren naisen tilanteeseen, vielä kun normaali suruprosessi on käynnissä ja eikä ajaudu itsetuhoiseksi käytökseksi. 
Diagnoosi
R45.7
Määrittämätön järkytystila"