Herkuttelua, laihduttelua, ja kadonnutta koulumotivaatiota
Taas jälleen kerran hiljaiseloa. Päivät ovat soljuneet eteenpäin ruoanlaiton-kouluun kävelyn-syömisten suunnittelun-kaupassa käynnin merkeissä. En ole edennyt koulutehtävissä lainkaan. Nyt on jo hirveä kiire. Nyt paino on jälleen kääntynyt ehkä enemmänkin laskuun kuin nousuun, viime perjantaina olin 300g päässä siitä painosta mihin ajattelin toistaiseksi ehkä lopettaa laihduttelun. Se olisi vähän liikaa muttei ihan niin kamalan pelottavan kuuloinen numerona.
En jaksaisi enää koulua hetkeäkään.
Kroppa tuntuu yhtä läskille kuin ennenkin. Aamuisin vatsa tuntuu yhtä pullealle kuin ennenkin, Reidet yhtä läskille kuin ennenkin, peppu löysälle ja hyllyvälle. Luuni eivät näy tarpeeksi. viimeeksi en ollut lainkaan näin iso kun painoin tämän verran. Tiedän että huomio on osittain sairaan nupin sanelemaa, osittain totta, onhan minun rasvaprosenttini noussut hurjasti lihaksen hävitessä läskin samalle lisääntyessä.
Olen ikäväkseni saannut huomata, etten vain pääse millään enää siihen katkeransuloiseen vaaleanpunaiseen anailumaailmaan jossa elin pilvenhattaroilla haistelin auringonlaskua ja vaelsin höyhenten laskeutuessa hiljalleen tielleni thinpiroiden minua laihduttamaan hiukan lisää... Vaikka paino laskisi en tunne itseäni lainkaan hoikemmaksi- Pienentynyt numero vaa´alla kyllä lohduttaa ja ilahduttaa.
Lääkäri kysyi eräänä päivänä mistä luulen painon laskun johtuvan kun pitkään se pysyi melko tasaisena tai nousi. Voisikohan johtua siitä, että olen kokoajan hoitosuhteeni aikana yrittänyt laihduttaa, mutta Iso Bertta on ikävästi ollut ihan eri mieltä ja saannut minut ahmimaan itseni palloksi? Että nyt vain Bertta on ehkä vähän hellittänyt otettaan jonka takia painokin on kääntynyt hitaaseen laskuun. Minulta on tosiaan tainnut jäädä mainitsematta kuinka olen yrittänyt kokoajan ihan tietoisesti laihduttaa vaikka hakeuduinkin hoitoon vapaaehtoisesti. Hakeuduin hoitoon koska olin lihonnut, koska en hallinnut ahmimista, bulimiaa bediä enkä mitään vaan lihoin ja lihoin.
Olen syönnyt aika paljon ja monipuolisemmin kuin joskus. Viikonloput menee possuillessa miehen luona ja arkena yritän syödä normaalimmin, en liikaa, enkä liian vähän. Sen verran, että laihtuisin, mutten ahmisi. Yrittänyt kiinnittää huomiota ruoan laatuun, nyt nostellut protskujakin reilusti.
Nyt joulun alla syönnyt joka aamu sen yhden dumle namin. Kehitellyt vähän korkeakalorisimpia reseptejä, nauttinut.
Tänään ahdistaa hiukan koska on itsenäisyyspäivä ja koulut ovat kiinni. En siis vain ole saannut itseäni liikkeelle lainkaan. Tänään olen myös syönnyt aika paljon, enemmän kuin eilen vaikka heräsin myöhään ja en ole liikkunut lainkaan.
Huomenna olisi punnituspäivä. Tuntuu, että olisin lihonnut tai vähintäänkin pysynyt samassa. Näyttäisipä vaaka huomenna taas vähän pienempää lukua. Lupasin itselleni, että saan ostaa joulupipareita heti kun vaaka sen sallii ja saavutan tavoitteeni. Säilyttäisin niitä koulussa kaapissani, jotta en ahmisi kaikkia kerralla.Niissä pumpernikkeleissä joita ajattelin ostaa ei ole kuin 360 kcal/100g niitä myytiin 130g pakkauksissa joten niitä ei olisi ihan liikaakaan. Jospa jo huomenna..
En jaksaisi enää koulua hetkeäkään.
Kroppa tuntuu yhtä läskille kuin ennenkin. Aamuisin vatsa tuntuu yhtä pullealle kuin ennenkin, Reidet yhtä läskille kuin ennenkin, peppu löysälle ja hyllyvälle. Luuni eivät näy tarpeeksi. viimeeksi en ollut lainkaan näin iso kun painoin tämän verran. Tiedän että huomio on osittain sairaan nupin sanelemaa, osittain totta, onhan minun rasvaprosenttini noussut hurjasti lihaksen hävitessä läskin samalle lisääntyessä.
Olen ikäväkseni saannut huomata, etten vain pääse millään enää siihen katkeransuloiseen vaaleanpunaiseen anailumaailmaan jossa elin pilvenhattaroilla haistelin auringonlaskua ja vaelsin höyhenten laskeutuessa hiljalleen tielleni thinpiroiden minua laihduttamaan hiukan lisää... Vaikka paino laskisi en tunne itseäni lainkaan hoikemmaksi- Pienentynyt numero vaa´alla kyllä lohduttaa ja ilahduttaa.
Lääkäri kysyi eräänä päivänä mistä luulen painon laskun johtuvan kun pitkään se pysyi melko tasaisena tai nousi. Voisikohan johtua siitä, että olen kokoajan hoitosuhteeni aikana yrittänyt laihduttaa, mutta Iso Bertta on ikävästi ollut ihan eri mieltä ja saannut minut ahmimaan itseni palloksi? Että nyt vain Bertta on ehkä vähän hellittänyt otettaan jonka takia painokin on kääntynyt hitaaseen laskuun. Minulta on tosiaan tainnut jäädä mainitsematta kuinka olen yrittänyt kokoajan ihan tietoisesti laihduttaa vaikka hakeuduinkin hoitoon vapaaehtoisesti. Hakeuduin hoitoon koska olin lihonnut, koska en hallinnut ahmimista, bulimiaa bediä enkä mitään vaan lihoin ja lihoin.
Olen syönnyt aika paljon ja monipuolisemmin kuin joskus. Viikonloput menee possuillessa miehen luona ja arkena yritän syödä normaalimmin, en liikaa, enkä liian vähän. Sen verran, että laihtuisin, mutten ahmisi. Yrittänyt kiinnittää huomiota ruoan laatuun, nyt nostellut protskujakin reilusti.
Nyt joulun alla syönnyt joka aamu sen yhden dumle namin. Kehitellyt vähän korkeakalorisimpia reseptejä, nauttinut.
Tänään ahdistaa hiukan koska on itsenäisyyspäivä ja koulut ovat kiinni. En siis vain ole saannut itseäni liikkeelle lainkaan. Tänään olen myös syönnyt aika paljon, enemmän kuin eilen vaikka heräsin myöhään ja en ole liikkunut lainkaan.
Huomenna olisi punnituspäivä. Tuntuu, että olisin lihonnut tai vähintäänkin pysynyt samassa. Näyttäisipä vaaka huomenna taas vähän pienempää lukua. Lupasin itselleni, että saan ostaa joulupipareita heti kun vaaka sen sallii ja saavutan tavoitteeni. Säilyttäisin niitä koulussa kaapissani, jotta en ahmisi kaikkia kerralla.Niissä pumpernikkeleissä joita ajattelin ostaa ei ole kuin 360 kcal/100g niitä myytiin 130g pakkauksissa joten niitä ei olisi ihan liikaakaan. Jospa jo huomenna..
Kommentit
Lähetä kommentti