Sinistä kultaa ja potentiaalisia rikospaikkoja
Aivan pian neljäs ruokailujen suhteen onnistunut päivä alkaa olla takana. Kuusi päivää oksentamatta (mutta ahmin kylläkin sunnuntaina ilman oksentamista, mutta se on pitkä tarina) Pian kutsuu nukkumatti ja huomisen odotus voi alkaa... En voi sanoa, että olisin laihduttanut neljä päivää, sillä tällä viikolla olen nostellut kaloreita varovaisesti aina kahdella sadalla kerralla, tarkoituksena päästä eroon siitä iänikuisesta ahmimisesta. Tänään söin miltein 1000 kaloria. Huomenna 1200!!!!! ja sunnuntaista en vielä tiedä mitä teen...Maanantaina kalorit taas alas ja siitä ylös portaittain... En muista milloin olisin viimeeksi hallitusti syönnyt tuon määrän. Voi olla, että joskus mieheni kanssa kun en ole juurikaan syömisiäni päässyt laskemaan tai joskus kun en lainkaan vielä murehtinut kaloreista...
Huomenna on punnnitus ja jännittää. Julma totuus paljastuu...Iltapala (kyllä, minä söin iltapalan!) meni niin myöhäiseksi, että paino on varmaan aika korkealla aamulla...Ainakin nyt olo on todella turvonnut...Tuntuu tyhmälle syödä näin paljon. Pitäisi laihduttaa ja syön suunnitellut ruokani vaikkei vatsa edes kurni. Tiedän kuitenkin miten kävisi jos rupeaisin poikkeamaan ja vähentämään suunnittelemiani kaloreita.. Uskon, kuinka pärjään pienemmillä kaloreilla ja jo ehkä samana iltana ahmin vaikka mitä...
Jotenkin tavallista rennompi olo. Kävin hakemassa electronini viikonlopuksi piilosta, koska huomenna on kauppareissu. En edes ole ajatellut asiaa kokoajan, että maksukortti nököttää laukussani valmiina vinkumaan! Kävin ottamassa myös vaararuokia piilosta omiin kaappeihini, ohrajauhoja ja sokeria, toistaiseksi nekin ovat pysyneet kiltisti kaapissa. Nähtävästi kaikki on helpompaa kuin syö ravintosuositusten mukaisesti (kiloklubin ravintopallot olivat kaikki tänään vihreitä) ja miltein kuin normaalit ihmiset...
Tänään oli oikea puuhapäivä ja siksi päivittelenkin blogia näin yö-aikaan. Aamuni alkoi reippaalla reilun kahden tunnin lenkillä kouluun hakemaan piilottamiani elintarvikkeita ja suoraan kotiin tekemään kotitehtäviä, kas koulumme koneet sanoivat nou-nou ja joudun toistaiseksi tekemään tehtäviäni rämällä läppärillä ulkona toivoen ettei se ylikuumene ja sammu kesken kaiken.
Illalla lähdin mustikkaan paikalliseen metsään. Matkaa oli jonkin verran, mutta tulipa reippailtua. Metsässä odotti iloinen yllätys, marjasato oli paljon runsaampi kuin viime vuonna ja siniset pulleroiset olivat juuri sellaisia kuin niiden pitikin, isoja ja meheviä:
Olen aina rakastanut metsässä oleilua. Rintaan tuli se ihana jännä metsä-olo. Olisin voinut jäädä korpikuusen kannon alle vaikka nukkumaan.
Marjojen poiminta ja metsässä oleilu on aika terapeuttista puuhaa. Yhtäaikaa aika mateli ja riensi. Kyykin pusikoissa ja annoin ajatuksen vain virrata. Käsittelin kaikkea mahdollista elämästäni ja erityisesti syömishäröilyistäni. En ole ihan varma miten kauan seikkailuuni oikein meni aikaa, mutta taisin olla ulkosalla yhteensä matkat mukaanlukien jopa 4-5 tuntia...
Kotiin kävelin illalla väsyneenä, mutta yllättävän onnellisena auringon laskiessa. Oli oikeastaan jopa kaunista. Tämä on ollut aika harvinainen olotila Hämptönin katuja tallustellessani. Väärällä puolella Vanajaa on vain asiat niin paljon kauniimmin...
Mustikoiden lisäksi matkan saldoksi tuli myös nättimys kukkakimppu sekä lisäksi löysin jopa potentiaalisen omenapuun omenavarkauksia ajatellen (puun oksat kurottuivat aidan ylitse XD). Mustikkasaaliini oli suunnilleen litran verran ja kaksi metsämansikkaa päälle. Haluan mennä vielä uudelleen metsään oikein ajan kanssa niin, että ottaa vaikka eväätkin ja viltin mukaan. Voin kunnolla makoillakkin (Maassa makoillessa minua pelotti kaikki ne ällöt öttiäiset ja ajatus kuinka ne vilistävät päähäni ja hiuksiini) Jos vaikka keräisi oikein ämpärillisen... jos vaikka sunnuntaina sitten <3
Huomenna on punnnitus ja jännittää. Julma totuus paljastuu...Iltapala (kyllä, minä söin iltapalan!) meni niin myöhäiseksi, että paino on varmaan aika korkealla aamulla...Ainakin nyt olo on todella turvonnut...Tuntuu tyhmälle syödä näin paljon. Pitäisi laihduttaa ja syön suunnitellut ruokani vaikkei vatsa edes kurni. Tiedän kuitenkin miten kävisi jos rupeaisin poikkeamaan ja vähentämään suunnittelemiani kaloreita.. Uskon, kuinka pärjään pienemmillä kaloreilla ja jo ehkä samana iltana ahmin vaikka mitä...
Jotenkin tavallista rennompi olo. Kävin hakemassa electronini viikonlopuksi piilosta, koska huomenna on kauppareissu. En edes ole ajatellut asiaa kokoajan, että maksukortti nököttää laukussani valmiina vinkumaan! Kävin ottamassa myös vaararuokia piilosta omiin kaappeihini, ohrajauhoja ja sokeria, toistaiseksi nekin ovat pysyneet kiltisti kaapissa. Nähtävästi kaikki on helpompaa kuin syö ravintosuositusten mukaisesti (kiloklubin ravintopallot olivat kaikki tänään vihreitä) ja miltein kuin normaalit ihmiset...
Tänään oli oikea puuhapäivä ja siksi päivittelenkin blogia näin yö-aikaan. Aamuni alkoi reippaalla reilun kahden tunnin lenkillä kouluun hakemaan piilottamiani elintarvikkeita ja suoraan kotiin tekemään kotitehtäviä, kas koulumme koneet sanoivat nou-nou ja joudun toistaiseksi tekemään tehtäviäni rämällä läppärillä ulkona toivoen ettei se ylikuumene ja sammu kesken kaiken.
Illalla lähdin mustikkaan paikalliseen metsään. Matkaa oli jonkin verran, mutta tulipa reippailtua. Metsässä odotti iloinen yllätys, marjasato oli paljon runsaampi kuin viime vuonna ja siniset pulleroiset olivat juuri sellaisia kuin niiden pitikin, isoja ja meheviä:
Olen aina rakastanut metsässä oleilua. Rintaan tuli se ihana jännä metsä-olo. Olisin voinut jäädä korpikuusen kannon alle vaikka nukkumaan.
Marjojen poiminta ja metsässä oleilu on aika terapeuttista puuhaa. Yhtäaikaa aika mateli ja riensi. Kyykin pusikoissa ja annoin ajatuksen vain virrata. Käsittelin kaikkea mahdollista elämästäni ja erityisesti syömishäröilyistäni. En ole ihan varma miten kauan seikkailuuni oikein meni aikaa, mutta taisin olla ulkosalla yhteensä matkat mukaanlukien jopa 4-5 tuntia...
Kotiin kävelin illalla väsyneenä, mutta yllättävän onnellisena auringon laskiessa. Oli oikeastaan jopa kaunista. Tämä on ollut aika harvinainen olotila Hämptönin katuja tallustellessani. Väärällä puolella Vanajaa on vain asiat niin paljon kauniimmin...
Mustikoiden lisäksi matkan saldoksi tuli myös nättimys kukkakimppu sekä lisäksi löysin jopa potentiaalisen omenapuun omenavarkauksia ajatellen (puun oksat kurottuivat aidan ylitse XD). Mustikkasaaliini oli suunnilleen litran verran ja kaksi metsämansikkaa päälle. Haluan mennä vielä uudelleen metsään oikein ajan kanssa niin, että ottaa vaikka eväätkin ja viltin mukaan. Voin kunnolla makoillakkin (Maassa makoillessa minua pelotti kaikki ne ällöt öttiäiset ja ajatus kuinka ne vilistävät päähäni ja hiuksiini) Jos vaikka keräisi oikein ämpärillisen... jos vaikka sunnuntaina sitten <3
Mäkin olen Kiloklubissa ;D
VastaaPoistaSyön oikeastaan nyt samanverran kuin sinäkin syöt (ellen ahmi), tarkoituksena päästä ahmimisesta eroon. Ja jos tarkalleen mietitään niin kyllä silti kalorivaje on suuri... Vaikka määrä tuntuukin isolta.
Voimia! <3
Niin, nämäkin kalorit ovat aika extreame laihduttamista ns. terveiden maailmassa. Muistelen joskus lukeneeni jotain uutista, että jossain (keskitysleirillä) pärjäsi porukka super alhaisilla kaloreilla hyvinkin pitkään, söivät "vain" 800 kcal päivässä ja kituivat pitkään. Uutisen pointtina oli, että hyvinkin sairaanloisen alhaisilla kaloreilla kuten tyyliin 800 päivässä siis selviää hyvinkin piktään... O.o Ja itse vain ajattelin, että kuinka paljon se 800 onkaan...
Poistatonnin hujakoilla pyörivät kalorit kyllä jättää jo ainakin teoriassa melko suuren kalorivajeen, ja ihan mukavasti ainakin lähti turvotusta vielä 800 kcal päivänä kunhan liikkui vähän ^-^
voimia Marzulle myös <3