Hold your head up high-for there is no greater love Think of the faces of the people you defend (you defend) And promise me, they will never see the tears within our eyes (my eyes are closed) Although we are men, with mortal sins, angels never cry

En ole muistanut kiittää vielä lukijoitani, joten kiitän nyt <3

Tiistaina alkoi jälleen taistelu omaa itseä vastaan.

 Päivä numero kolme ilman ahmimisia ja oksentamisia lähtee tänään käyntiin. Viime viikot ovat menneet tosi huonosti ja paino on vain noussut... Erityisesti viime viikonloppu meni täysin penkin alle ja mätin koko viikonlopun. Oleilin viime viikolla perjantaista maanantaihin vanhempieni luona lapsuuden kodissani ja tietenkään en mitenkään pystynyt vastustamaan kiusausta ahmia kaikkia niitä herkkuja joita heidän jääkaapissaan oli. Yöllä kun kaikki menivät nukkumaan löysin joka ilta itseni keittiöstä mättämästä kaikkea sisuksiini ja lopulta oli vain pakko mennä eliminoimaan syödyt ruoat huonon olon takia. Hyi jos vanhempani huomaavat, kuinka paljon ahmin heidän ruokiaan. Ja minun vanhemmillani on tapana huomata kaikki edes etäisesti syömishäiriömäiseen käyttäytymiseen liittyvä toiminta, jopa ennen kuin itse edes tiedostan asiaa...

Oikeastaan aika surullista huomata miten en enää lainkaan hallitse bulimiaani. Nyt en edes pystynyt oleilemaan samassa huoneessa yksin ruoan kanssa ilman, että ryhdyin ahmimaan... Viime jouluna ollessani pidemmän ajan vanhempieni luona en sentään ahminut ja oksentanut ihan joka päivä vierailuni aikana...

Punnituspäivä on huomenna ja hyvässä lykyssä paino on kuitenkin alhaisempi kuin viime viikon koholla ollut paino. Vyötäröni ympärys oli tänä aamuna osapuilleen sama kuin viime perjantaina... Jos tämä päivä menee hyvin saattaa huomisessa punnituksessa paino olla miltein jopa sama kuin pari viikkoa sitten....

Nyt on mennyt niin huonosti, että minun oli pakko ryhtyä niin sanotusti Tosi Toimiin possuilujeni kanssa. Tiistaina piilotin vaararuokani ja rahani ja korttini kauas kotoa lukkojen taakse. Tämä on ollut pahimpina kausina se ainoa tapa välttyä ahmimiselta ja ihan hyvin on toiminut. Menen huomenna taas mieheni luokse toiseen kaupunkiin, ja olen suunnitellut jättäväni maksukortin piiloon ja ostavani junaliput ennakkoon. Olisi aika upeaa viettää mia ja bed-vapaa sunnuntai (ja perjantai) Olen tainnut ahmia viimeisen puolen vuoden, jopa yli aikana joka ikinen sunnuntai, kun olen saapunut kotiin mieheni luota. Perjantaitkin ovat menneet viime aikoina mättäjäisten merkeissä.

Perjantaiksi olen suunnitellut ostavani pirkka vihanneslastuja ja dipin bulgarialaiseen jogurttiin tehtynä (koska rasvattomia maustettuja jogurtteja ei myydä tietääkseni yksittäin...) Samalla kun käyn ostamassa junaliput.. Päivän kalorit eivät välttämättä menisi yli tästä huolimatta riippuen tietysti siitä, kuinka syömme mieheni luona illalla. KUNHAN VAIN EN OSTA MITÄÄN YLIMÄRÄISTÄ KAUPASTA!