Kiisseliä päivälliseksi

Narcissus viisi vee istui yksin ruokapöydässä. Muut olivat lähteneet jo katsomaan kaunareita tai leikkimään tai rakentamaan lentokonetta. Minä istuin pöydässä ja yritin pureskella ruokamälliä suussani. Se oli iso pallo enkä pystynyt nielemään sitä. Minä yritin pureskella lisää jotta nieleminen onnistuisi paremmin. "Juohan nyt vähän kyytipojaksi maitoa" äitini usein kehotti. Minä join. Ja kauhoin ruokaa lisää suuhuni jotta pääsisin pois ruokapöydästä nopeammin. Kurkussa oli tulppa joka esti nielemisen.

Yritän kasata ruokaa tiiviimpään kekoon, että se näyttäisi pienemmältä lautasellani. Menen äitini luokse olohuoneeseen "Äiti, joko olen syönyt tarpeeksi?" "Syö nyt vielä vähän" -äiti vastaa, ja laahustan alistuneena takaisin keittiöön. Aamiais-  ja illallisleipäni oli helppo heittää piiloon lastenhuoneen lelukoriin. Lämminruoka oli haasteellisempaa. Löysin joskus nukkeni hiuksista matoja ja lelujen joukosta kuivia känttyjä.

Äiti sanoi, että olin mustasukkainen tuoreesta pikkuveljestäni ja leikin siksi ruoalla. Hah! Minäkö. Eiköhän ongelmien taustalla ollut muutakin. Noin kymmenen vuoden kuluttua siskoni sai vauvan. Tajusin n. puolen vuoden jälkeen että minulla on syömishäiriö. Tai eihän minulla oikeasti, en ole niin laiha kuin muut syömishäiriöiset! ja minähän olen possu! ilman itsekuria. Haluan vain laihtua mahdollisimman terveellisesti, niin enhän minä ole kuin wannabe. Wannabe doll.

Pitkän aikaa olen ollut melko tarkka syömäni ruoan ravintosisällöstä. Rasvakoostumuksen on täytynyt olla hyvä, olen tarkkaillut proteiinien saantia vaikka ne ovatkin luvattoman usein jääneet luvattoman alhaisiksi. Kasviksia olen yrittänyt syödä suurempien kalorien päivinä ainakin sen puoli kiloa. Kuituja olen yrittänyt syödä tarpeeksi, jotta vatsa toimisi. Kiloklubi on ollut hyvä väline tasapainoisemman ruokavalion rakentamisessa.

Pienimuotoinen muutos toiseen suuntaan alkoi kai näkyä ensimmäisenä siinä kun luovuin päivittäisestä omega ja kalsium lisästä. Kalsium maistui pahalle ja omegasta tuli 15 kaloria liikaa ruokavaliooni. Olen välittänyt yhä vähemmän vaikka proteiinia onkin ollut luvattoman vähän ruokavaliossani ja vihanneksilla ja kasviksillakaan ei ole juuri väliä.

Tänä maanantaina päätin olla kirjaamatta syömisiäni lainkaan kiloklubiin. En kirjaa edes liikuntaa. En kirjaa huomennakaan vaikka kaloreita olisi tarkoitus syödä taas vähän enemmän kuin tänään enkä varmaan koko loppuviikkonakaan. kirjoitan ne vain ruokapäiväkirjaani paperille ohjeeksi kuinka monta grammaa saan syödä mitäkin. Toisaalta muutos saattaa olla ihan positiivinen ettei tarvitse stressata ruokavalioni koostumuksesta, mutta tietysti terveyteni kannalta ei ole hyvä jos syömäni ruoka ei ole niin hyvää ravitsemukseltaan. Alhaisilla kaloreilla on vaikea muodostaa edes välttävää ruokavaliota...

Korkeamman kalorien päivinä olen alkanut muodostaa turva rakkaussuhdetta laktoosittomaan rasvattomaan maitojuomaan. Siinä on ainoastaan 25 kaloria desissä ja pari teelusikallista kahvissa ja teessä tekee ihmeitä noiden juomien maulle ja ylimääräisiä kaloreita ei tule edes liikaa! Niin ja siinä on sitä kalsiumia jota en saa juurikaan koska en syö kalkkitablettejani. Ja voi, puurokin maistuu niin ihanalle jos se on tehty edes osaksi maidosta. Suhteeni rasvattomaan maitojuomaan (ei siis rasvattomaan maitoon) on kohta jo ohran luokkaa. Jollain tavalla siinä on hurjasti kaloreita mutta kuitenkin varmasti terveydelle hyväksi ja se tuo ihanan maun ruokaan. Juoda sitä en kuitenkaan halua.

Muita ihania syntisiä lisiä syömisissäni on mm. hunaja, kahvin kanssa kohtuudella käytettynä olen saattanut pysyä silti kaloritavoitteissani! Ja hunaja ei ole samalla tavalla ehdottomalla mustalla listalla kuten sokeri, siinähän on vitamiinejä! kiisselit, Maissitärkkelyksestä tehdyt marja tai maitopohjaisetkin kiisselit maistuu namille ja menee ateriasta. Ei kuitenkaan kuituja ja turhia kaloreitakin liikaa maissitärkkelyksen muodossa. Hunaja ja sokeriton kiisseli ei välttämättä kuullosta jokaisen mielestä syntisiltä tyhjien kaloreiden pesiltä, mutta minun tapauksessani ne kalorit ovat pois elimistölleni olennaisemmilta ravintoaineilta kuten siltä hyvältä rasvalta ja kuiduilta ja proteiineilta.

Olen jotenkin alkanut siirtymään ajatukseen, että söisin vähemmän mutta namin makuista ruokaa, ravintokoostumuksella ei niin väliä. Nyt vain haluan nauttia siitä, että voin syödä hunajaa, mustikkapuuroa, kahvia jonka pinnalla iso kasa maitovaahtoa, namikiisseliä, näkkileipää ja hapankorppua sulatejuustolla. Tänään oli taas niin vaikea syödä nuo suunnittelemani kalorit. Päivällissalaatin söin vasta illalla keitettynä. Niin se on parempaa.