Ison Bertan eliminointi kuukausi

Se, että olen ollut hiljaa pitkään tarkoittaa jotain näistä kolmesta vaihtoehdoista. Joko mä makaan kuoleena vessassa jossain omassa yrjössä sydänkohtauksen saanneena tai sitten mä olen  kas vain yhtäkkiä kokenut jonkun ihmeparantumisen, ja olen ollut niiiiiiin iloinen ja onnellinen, ja mulla vaan ei olisi ollut yksinkertaisesti aikaa miettiä mitään laihduttamisia tai blogin kirjoittamisia.Tai sitten olen ollut kotona neljän seinän sisällä ja ahminut ja oksentanut ja ahminut ja ollut oksentamatta.

 Ette ikinä arvaa mikä oli tälläkertaa syynä. Joo, en ole kokenut ihmeparantumista, ja kyllä toistaiseksi kaikki merkit viittaavat myös elossa olemiseen.

Iso Bertta on käynyt jo miltein kahden viikon ajan kylässä lähes joka päivä jopa kolme kertaa päivässä. (Niille jotka eivät tunne Berttaa, hankkikaa itsellenne pakkomielle laihduttamisesta mutta älkää kadottako lapsenomaista rakkaussuhdetta herkkuihin tai syömiseen, Iso Bertta tulee kyllä kylään)

 Olen siis itkenyt pahaa oloa ja mättänyt paskaa sen kaksi kolmea kiloa päivässä  vyötärölle -päivätahtiin.  Olen suunnitellut ranteiden aukaisemista kunnes muistan, että pelkään viiltelyä, seuraavaksi mielessä on käväissyt itsensä juominen hengiltä, mutta sitten muistan ettei minulla ole kuin vajaa desi viinaa ja kellokin on jo yli yhdeksän. Toki voisin mennä abc:lle ostamaan alkoholitonta siideriä, mutta juotuani sitä sen tarvittavan 20 litraa niin varmaan hukkuisin sisältä ennen alkoholimyrkytystä. Ja hukkuahan en halua. Sitten läjäytän nuppini rappukäytävän kiviseinään toivoen, että aivoni murskaantuisivat, kunnes muistan etten myöskään pidä kivustakaan. Huoneeni kiviseinä ei ole yhtään pehmeämpi. Itkeminenkään ei auta eikä raapiminen. Eikä edestakaisin kävely. Loppupeleissä olen huomannut kuinka vain se ahmiminen (my little pony sarjan pyöriessä taustalla, Barbie life in a dream house -jaksot kun on kaikki jo nähty...) on auttanut sekunniksi ja olen päässyt nukkumaan.

Nyt olo on kuin valaalla ja vatsaan sattuu. Eilen kävin ravitsemusterapeutilla ja miltein vahingossa tuli sovittua, että nostelen rohkeasti kalorini joka päivä tonniin. Nyt kun on mennyt niin huonosti. Kotona tajusin, että seuraava tapaaminenhan on lokakuussa joten minun pitäisi elää tonni päivässä KUUKAUDEN AJAN! Olin ajatellut ehkä viikkoa ja sitten voin taas laskea kalorit kun olen taas täynnä laihdutusintoa. Koska Enhän minä tuhannella kalorilla laihdu! Koska kulutan niin vähän! Koska liikun niin vähän! Kun kuitenkin olen possu ja ahmin vähintään kerran pari  viikossa. koska olen laiska!

Todellisuudessa olen todellatodella helpottunut. Nyt minun on pakko syödä nuo tuhat kaloria päivässä vaikka kuinka yääääkk olisin ollut possu ja vaikka kuinka se on niiiiiiiin tyhmää ja musta tuleeeeee läääääässsssskkkkkiiiiiiiiiii. Ja vaikka kuinka pärjäisin vähemmällä. Nyt ekaa kertaa pitkään aikaan (ainakin  toistaiseksi, kysykää illalla uudestaan) haluan yrittää syödä sen tuhat kaloria ja olla punnitsematta itseäni paitsi perjantaina ja olla oksentamatta ehkä jopa kokonaan. 1-2 kertaa viikossa on tavoite ollut jo pitkään ja hyvin harvoin olen siinä onnistunut.

Yritän odotella, että turvotus laskee ja tulisi vähän nälkä ennenkuin syön aamiaista. Tänään on siis ensimmäinen päivä Ison Bertan eliminointikuukautta. laskin että viimesitään puoliltapäivin minun olisi syötävä viimeistään jos haluan ehtiä syödä päivän aikana kokonaisen tonnin.