Rakas päiväkirja,olenko tulossa hulluksi??? kysyin neljä vuotta sitten.....

Ote henkilökohtaisesta paperisesta päiväkirjastani. Osa tekstistä jätetty pois. Kieliasua korjailtu.



11.1.2010 klo 03:19

Vähän vaikea saada taas unta... Huomenna, jos tarkkoja ollaan niin tänään pitäisi jaksaa taas kömpiä kouluun. Kohta herätyskellon pitäisi soida ja minä olen yhäkin hereillä...

Koin aikamoisen yllätyksen viime viikonloppuna kun olin kulta rakkaani luona. Mikko ihan pokkana jutteli kuinka Tiia oli ottanut taas yhteyttä ja jutteli ekaa kertaa puoleen vuoteen...

...Hetki mulla meni kunnes aivoni rekisteröivät mitä Mikko yritti kertoa minulle. Tiia oli nukkunut känniään pois MIKON LUONA TÄMÄN SÄNGYSSÄ MIKON VIERESSÄ!!!! Mä luonnollisestikkin järkytyin.....

Lopulta Mieskin tajusi mikä mua niin ahdisti .Tämä sai lypsettyä minulta tiedon, että mikä vitutti. No, Mikko sanoi ettei pannut exäänsä eikä haluaisi sitä takaisin ja tämä yökyläily nyt oli poikkeustapaus.

...Mä kun olin ajatellut, että meidän suhde oli niin pitkällä ettei EXIEN KANSSA NUKUTA SAMASSA SÄNGYSSÄ! se satutti mua tosi paljon.

Vietin sit yöni vessassa itkien (No okei, en ollut vessassa kun ehkä tunnin) Mikon sanat kyllä helpotti ettei mitään ollut tapahtunut...Kun vihdoin päätin, ettei asiasta kannata liikaa flippailla, kulta rakkaani kun vain yritti pelastaa Tiiaa.... Eikä asia nyt ollut niin suuri synti, että kannattaisi itseään tappaa näin nyt esimerkiksi tai suuremmin pilata hyvin alkanutta ssuhdettamme. Päätin mennä takaisin rakkaani syliin nukkumaan

Matkalla sänkyyn se tapahtui taas... BLING, yhtäkkiä ihan kuin olisin menettänyt suuntavaistoni, olin vain jossain pimeässä... Olin aukaisevinani makuuhuoneen oven... kuuma ilma työntyi vastaani ja tuntui kuin olisin ollut todella pienessä huoneessa. En tiedä olinko oikeassa huoneessa ja hapuilin ympärilleni sokkona. Menin aivan panniikkiin kun palasin kylpyhuoneeseen. Yritin tehdä itselleni selväksi sijaintini, mutta nyt menetin suuntavaistoni aivan totaalisesti. Itkin ja haukoin henkeäni keskellä lattiaa.... Lopulta sain pääni selvitettyä ja löysin kultani syliin. ja näin taas niitä sinisiä valoja joita näen joskus....ihan vain syrjäsilmällä...Taidan kohta googlettaa jos ilmiölle löytyisi selitys....

Ensimmäinen kerta kun tunsin olevani aivan yksin Mikon kanssa. M Numero 2:n kanssa tunsin aina olevani yksin... Onneksi tunne katosi taas ja seuraavana aamuna oli kaikki hyvin....

Loppua en halua kirjoittaa se oli lähinnä lässytystä siitä kuinka ihana Mikko olikaan ja kuinka se nyt ei ollut niin iso asia että pitäisi ahdistua jos  nukutaan exän kanssa yhdessä....

Saman vuoden unipäiväkirjasta olin kirjoittanut kesällä ensimmäisen merkinnän vanhemmasta unesta:

Olin hotellissa joka muistutti porukoitteni taloa.


Heräsin myöhemmmin ja tajusin olevani vanhempieni luona Kotkassa. ihmettelin kovasti mitä tein siellä. En muistanut ollenkaan mitä edellisenä päivänä oli tapahtunut tai kuinka olin joutunut kotkaan ja miksi en ollut Hämeenlinnassa kotonani. Pikkuhiljaa minulle tuli kaamea aavistus.

Kävelin pimeään keittiöön. Keittiön nurkassa näin äitini tärisevän paiikissa myttynä suuri keittiöveitsi kädessään. Äiti oli viillelty ja verisenä hän yritti haparoiden osua minuun veitsellä...

Tajusin olleeni aiemmin jonkinlaisessa psykoosissa tai houreessa ja olin yrittänyt tappaa äitini ja mahdollisesti muutkin koko perheestä. Ja nyt olin havahtunut houreestani hereille enkä muistanut mitään!

Samalla kun äitini viilsi käteeni haavoja yritin selittää paniiikissa itkien etten muistanut mitään ja etten tarkoituksella

-> VALEHERÄÄMINEN Olin todella helpottunut, että uni oli vain ollut unta. Kävelin huoneessani Hämeenlinnassa ja yritin laittaa valot. Valot eivät kuitenkaan syttyneet. En saannut myöskään valoa kännykköääni. Katsoin Vessan peiliin ja tajusin olevani miltein sokea......

-> OIKEA HERÄÄMINEN olo oli outo ja heikko, ikäänkuin olisin kokenut unenaikaisen ruumiista irtautumisen.....