Tättärää kullanmuruset ja höppänät!
Nyt päätin repäistä oikein kunnolla ja pistin taas blogini julkiseksi! Muutamat tutut tietävät tuon toisen blogini josta piti tulla ah niin luova ja innovatiivinen tutuillekkin suunnattu muotoilija blogi. Ja paskat. Se ei koskaan tuntunut omalle. Toki yritän yritän yritän päivitellä sitäkin, sillä tässä on työn alla vaikka mitä. Olen kihloissa erään tietyissä piireissä MH:na tunnetun kanssa.Olen saannut huomata, että mulla on aina ollut se joka tytön tarvitsema Gay Best Friend ihan lapsuudesta asti. Se nyt vaan sattui syntymään ilman kiveksiä. Olen palannut kouluun, teen opparia tässä parhaillaan valmistaudun kesädesua ja myyntipöytääni varten ja haaveilen jostain kivoista desu-asuistakin.....
Olin pitkään siinä normaalipainon puolella. Ajattelin, että jopa olisin voinnut kestää kroppani joskus sellaisena (jos vain hiukan olisin kiinteytynyt) Kroppa kuitenkin rupesi ällöttämään enemmän ja vanhat kuvat näyttivät tutummille ja mukavimmille... Päätin pikavektoroida kroppani räpsäisemästä valokuvasta loistavilla vektoroijan taidoillani. Kas syömishäiriöisillähän on usein hyvinkin vääristynyt ruumiinkuva, ja ehkäpä kehoon pystyisi suhtautumaan enemmän objektiivisesti jos näkisi sen ääriviivat. fysiterapiassakin piirrettiin kerran oman kropan ääriviivat. Piirsin pikaisesti valokuvan päälle ääriviivat. Näytin yhäkin liian isolle. jopa isommalle kun kuvittelin. Ehkä järkytyinkin hieman....
Päätin palata tämän vanhan kunnon anailu-miailu blogin pariin. Koen muuttuneeni hurjasti nyt näiden vuosien aikana ja tällä hetkellä motivaationi on parantuminen. Toki en vielä ole valmis leikkimään sitä hiphei onnellista parantuneen elämää, en halua, välillä vain haluan tuttuun ja turvalliseen sääntöihin sessiointiin laihdutukseen ja muuhun. Jotenkin tämä blogi on rakkaampi kuin tuo toinen.... Tämä on rehellisempi ja tässä näkyy varmasti sairastumisen kehittyminen....
Oksentamisessa minulla oli puolisen vuotta taukoa, mutta nyt ihan seinän takaa tuli taas muutos ja rupesin sessioimaan sen 1-5 kertaa päivässä, paino putosi vähän ja mikäs muu olisikaan ollut mukavampaa. Ensi kertaa elämässäni laihduin bulimialla takaisin ihan vaan hiukkasen alipainon puolelle... salaatit tofut kalat täysjyvät vaihtuivat sessiointiruokiin ja kusin talouteni.
vessa-selfie koulun invavessassa ennen vapun rientoja ja syöpöttelyjä..
Joinain päivinä alkoi mennä yli ja rupesi tuntumaan ettei enää jaksa. Lervailu meni nopeasti siihen etten enää pystynyt lopettamaan syömistä ja oksentamista vaikka halusikin... jäi kotiin ja sessioin vaikka sattui.....
Kyllähän minä sen tiesin, etten vain voi elää ikuisesti siinä sokeritaivaassa jossa voi syödäsyödäsyödä juuri siloin kun haluaa kunhan muistaa oksentaa miltein kaiken mitä sisäänasä pistää. Hallitsee kaiken. Hoitaa kunnialla työnsä ja tai koulunsa laihtuu pieneksi siroksi heikoksi ja vähän suloisen sairaaksi.
Tässsä taannoin päätin, että nyt saa riittää. Voisin kyllä ehkä hyväksyä normaalipainon jos voisin olla alakropastani ainakin kokoa 34, mieluiten 32... mutta valitettavasti tällä rasvaprosentilla ja kehonkoostumuksella se ei ole mahdollista..
Nyt vapun aikana on kivasti paisuttu takaisin kaikki menetetyt neste-lihas-rasva kudokset. Minulla on jo paperille kirjoitettuna sääntöjä ruokavalion ja liikkumisen suhteen. Tarkoitus olisi vähentää lervailua ja kiinteytyä. Pitää kalorit suht korkealla aiempaan verrattuna ja syödä oikein. Edes toukokuun ajan. kesäkuussa sitten taas mietitään mitä seuraavaksi.
En oikeastaan edes haluisi siihen entiseen kroppa ihanteeseen jossa bmi olisi ainakin sen sairaanloisen alipainon puolella ja ne ah niin ihanat enkelinluuni näkyisivät. Sen verran olen aivopessyt itseäni ties millä sonnalla, että tällähetkellä ihanteena olisikin kiinteä siro vartalo kiinteällä pepulla.... Odottakaamme innolla kuinka pikku projektilleni tapahtuu....Jatkoa tiedossa ja tarkempia päivityksiä....
Olin pitkään siinä normaalipainon puolella. Ajattelin, että jopa olisin voinnut kestää kroppani joskus sellaisena (jos vain hiukan olisin kiinteytynyt) Kroppa kuitenkin rupesi ällöttämään enemmän ja vanhat kuvat näyttivät tutummille ja mukavimmille... Päätin pikavektoroida kroppani räpsäisemästä valokuvasta loistavilla vektoroijan taidoillani. Kas syömishäiriöisillähän on usein hyvinkin vääristynyt ruumiinkuva, ja ehkäpä kehoon pystyisi suhtautumaan enemmän objektiivisesti jos näkisi sen ääriviivat. fysiterapiassakin piirrettiin kerran oman kropan ääriviivat. Piirsin pikaisesti valokuvan päälle ääriviivat. Näytin yhäkin liian isolle. jopa isommalle kun kuvittelin. Ehkä järkytyinkin hieman....
 |
Oksentamisessa minulla oli puolisen vuotta taukoa, mutta nyt ihan seinän takaa tuli taas muutos ja rupesin sessioimaan sen 1-5 kertaa päivässä, paino putosi vähän ja mikäs muu olisikaan ollut mukavampaa. Ensi kertaa elämässäni laihduin bulimialla takaisin ihan vaan hiukkasen alipainon puolelle... salaatit tofut kalat täysjyvät vaihtuivat sessiointiruokiin ja kusin talouteni.
vessa-selfie koulun invavessassa ennen vapun rientoja ja syöpöttelyjä..
Joinain päivinä alkoi mennä yli ja rupesi tuntumaan ettei enää jaksa. Lervailu meni nopeasti siihen etten enää pystynyt lopettamaan syömistä ja oksentamista vaikka halusikin... jäi kotiin ja sessioin vaikka sattui.....
Kyllähän minä sen tiesin, etten vain voi elää ikuisesti siinä sokeritaivaassa jossa voi syödäsyödäsyödä juuri siloin kun haluaa kunhan muistaa oksentaa miltein kaiken mitä sisäänasä pistää. Hallitsee kaiken. Hoitaa kunnialla työnsä ja tai koulunsa laihtuu pieneksi siroksi heikoksi ja vähän suloisen sairaaksi.
Tässsä taannoin päätin, että nyt saa riittää. Voisin kyllä ehkä hyväksyä normaalipainon jos voisin olla alakropastani ainakin kokoa 34, mieluiten 32... mutta valitettavasti tällä rasvaprosentilla ja kehonkoostumuksella se ei ole mahdollista..
Nyt vapun aikana on kivasti paisuttu takaisin kaikki menetetyt neste-lihas-rasva kudokset. Minulla on jo paperille kirjoitettuna sääntöjä ruokavalion ja liikkumisen suhteen. Tarkoitus olisi vähentää lervailua ja kiinteytyä. Pitää kalorit suht korkealla aiempaan verrattuna ja syödä oikein. Edes toukokuun ajan. kesäkuussa sitten taas mietitään mitä seuraavaksi.
En oikeastaan edes haluisi siihen entiseen kroppa ihanteeseen jossa bmi olisi ainakin sen sairaanloisen alipainon puolella ja ne ah niin ihanat enkelinluuni näkyisivät. Sen verran olen aivopessyt itseäni ties millä sonnalla, että tällähetkellä ihanteena olisikin kiinteä siro vartalo kiinteällä pepulla.... Odottakaamme innolla kuinka pikku projektilleni tapahtuu....Jatkoa tiedossa ja tarkempia päivityksiä....
Kommentit
Lähetä kommentti