Wannabe fitspoilua osa 2

Harjoittelu loppui ja arkinen aherrus  opinnäytetyön parissa jatkui. Olen nyt ollut helmikuuta ja maaliskuun koulussa ja sen myötä päätin aloittaa taas uuden sivun elämässä suuremman vapaa-ajan ja kevyemmän työrytmin ansiosta.

 Harjoittelun aikana paino laski onnistuneesti alimmillaan ehkäpä kolme-neljä kiloa. Aloittelin pitkästä aikaa salitreeniäkin ja nyt painoa on tullut lisää alimmasta painosta puolisentoista kiloa. Pahimmillaan painoa tuli lisää alussa lisääntyneen ruoan (ja toivottavasti sen treenin ansiosta) puoli kiloa päivässä ja se ahdisti todella paljon. Rupesi kaduttamaan, että ryhdyin taas treenaamaa, kun paino oli helpompi pitää alhaalla vanhan kunnon vähemmät kalorit+bulimia yhdistelmällä. Nyt painon nousu on toivottavasti ainakin hidastunut ja vaaka ei ole näyttänyt ihan niin suuria lukuja kuin alussa...

Yritin saada kiksejä kehittymisen kautta, koska en kehtaa luovuttaa näin alussa. Alkuunhan kehitys on aina aika nopeaa. Sain huomata kuinka huonossa kunnossa vatsalihakset ja rintalihakset olivat. Nyt pystyn jo aika hyvin tekemään sarjoja kevyimmillä painoilla rintalihaksilla, kun alussa en saannut edes kroppaa ja käsiä oikeaan asentoon ilman kipua. Vatsalihaksissakin olen jo siirtynyt astetta suurempiin painoihin millä aloitin. Selkä ja vatsa on todella suuressa epätasapainossa ja pitäisi yrittää kaiketi saada niitä parempaan tasapainoon... Olen yllättynyt kuinka olen tykästynyt tekemään yläkroppaa ja käsiä. tykkään enemmän tikkukäsistä visuaalisessa mielessä, mutta käsiä ja yläkroppaa on jotenkin mukava tehdä kun sen suhteen ei ole suuria odotuksia...

Oksentelen ihan liikaa ja niin keho kuin omahoitajakin jatkaa saarnaamistaan siitä kuinka tilanteeni bulimian kanssa on vaarallinen ja kuinka ei voi tietää milloin on se viimeinen kerta kun kroppa ei enää kestä. Osasto ja kuolema kortteja heilautetaan, mutta asia jää siihen. Siitä huolimatta löydän itseni säännöllisin väliajoin halaamassa posliinijumalaa silmät täynnä verenpurkaumia, jalat täristen ja sydän tykyttäen. Oksentelukin tuntuu taas pitkästä aikaa jotenkin vaikeammalle... Tiedän että se on merkki, että pitää hiljentää tahtia...

Oksentamattomia päiviä takana 0 tavoitteena pysyä tämä viikko kuivilla. Katsotaan asiaa uudelleen perjantaina jos repsuja ei tule. Motivaatio taas terveempään elämään alkaa nostella päätään samalla kun aurinko kurkistelee verhojen takaa...