Paluu kuvioihin....

Olen ollut jo puoli vuotta kirjoittamatta ensimmäistäkään blogimerkintää. Paljon on tapahtunut siinä ajassa..

Ensinnäkin, olen nykyään hoidossa psykiatrisella.
Toiseksi olen ollut puoli vuotta saikulla koulusta.
Kolmanneksi erosin miehestä, hän petti minua.
Neljänneksi, Kun epäilin ekan kerran asiaa hajoilin ja vietin elämäni ensimmäisen ja toivottavasti viimeisen yön suljetulla osastolla.
Viidenneksi, Kun lopulta sain varmuuden epäilyilleni ei minulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin terapioida ihan itse itseäni kera taikasiementen. Se oli perin jännää ja kaunista, ja mieltä avartavaa. Oma hoitaja ja muuan ystävä ihmettelivät kovasti kuinka olinkin niin vahva eron jälkeen, aivan kun jokin lukko olisi auennut sisälläni.
Kuudenneksi, olen arviolta 6-7 kiloa painavampi kuin talvella.
Seitsemänneksi, yhäkin taistelen Isoa- Berttaa vastaan.
Kahdeksanneksi, virallisesti yritän parantua, en kuitenkaan haluaisi sen tarkoittavan näin suurta elopainoa...
Yhdeksänneksi, olen kertonut syömishäiriötäni ystävilleni
Kymmenenneksi, saatan ehkä tapailla jotakuta, jotakuta jota minulla on ikävä...

Tuossa tapahtumat noin tiiivistettynä. En vielä tiedä kuinka usein rupean taas päivittelemään blogiani, jään odottelemaan seuraavaa inspiraatiota ja unetonta yötä.

Ihanaa kesää kaikille murusille <3